Grimmin veljesten nuorempi veli Wilhelm Grimm opiskeli lakia, mutta kohdisti intohimonsa kansanperinteeseen ja kirjallisuuteen. Nuorella iällä sairastettu vakava ja pitkäaikainen sairaus varjosti hänen elämäänsä, eikä hän ollut yhtä peräänantamaton ja tiedonjanoinen kuin isoveljensä Jacob Grimm. Kirjallisuuden historiaan Wilhelm Grimm on jäänyt yhdessä veljensä kanssa keräämiensä ja toimittamiensa saksankielisten kansansatujen ansiosta.
Grimmin sadut ovat vanhojen kansansatujen ja -tarinoiden perustalta kirjoitettuja kertomuksia, jotka monesti sisältävät moraalisen opetuksen ja ovat kuvastoltaan voimakkaita. Grimmin veljekset keräsivät ja uudelleenkirjoittivat satujaan useamman satukokoelman verran. Ensimmäinen kokoelmista julkaistiin vuonna 1812 nimellä Kinder- und Hausmärchen ja pelkästään se sisälsi yli kaksisataa toimitettua satua. Grimmin satuina nykyisin tunnettut tarinat kuten ”Hannu ja Kerttu,” ”Lumikki,” ”Prinsessa Ruusunen,” ja ”Punahilkka” ovat lievennettyjä, myös lapsille soveltuvia versioita alunperin varsin rajuista ja väkivältaisista tarinoista.
Grimmin veljekset tunnetaan kotimaassaan Saksassa myös saksan kielen kieliopin ja sanakirjan laatijoina. He aloittivat Deutsches Wörterbuch -teoksen laatimisen, ja se valmistui 32-osaisena laitoksena vuonna 1961. Nykyisin teossarjaa kutsutaan alullepanijoidensa mukaan myös lyhenteellä ”Der Grimm”.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011
