Teuvo Pakkala

Born: 
9.4.1862
Place of birth: 
Oulu
Died: 
7.5.1925

Teuvo Pakkala (alun perin Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus) oli prosaisti, näytelmäkirjailija ja suomentaja. Hänet luetaan suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisiin kaupunkirealisteihin.

Pakkalan vanhemmat olivat molemmat käsityöläissuvuista. Viisilapsisen perheen muuten vakaata toimeentuloa varjosti isän alkoholismi, josta tämä kuitenkin parantui löydettyään lestadiolaisen uskon. Isän elämänmuutos vakiinnutti perheen tilanteen ja mahdollisti Pakkalan pääsyn oppikouluun. Oppikoulusta Pakkala jatkoi aina ylioppilaaksi Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon (nykyinen Helsingin yliopisto).

Lääketieteen, historian ja kielten opiskelu ei Pakkalaa kuitenkaan jaksanut kiinnostaa, ja niinpä hän keskittyi hyvällä alulla olevaan lehtimiehen uraansa. Pakkala kirjoitti mm. ”Kaiku” -lehteen ja toimi jonkin aikaa ”Keski-Suomi” -lehden päätoimittajana. Näihin aikoihin Pakkala myös vaihtoi sukunimensä. Vuonna 1981 Pakkala perusti yhdessä Juho Siiran kanssa ”Louhi” -lehden, joka ilmestyi seitsemäntoista vuoden ajan. Myöhemmin Pakkala työskenteli kirjailijan työnsä ohella mm. Otavan kustannustoimittajana ja kääntäjänä, sekä kieltenopettajana.

Pakkalan kirjallinen ura rakentui vähitellen lehtimiesvuosien jatkumona. Hänen esikoisteoksensa Lapsuuteni muistoja (1885) aloitti Oulua miljöönään käyttävien teosten sarjan, johon lukeutuvat esikoisen lisäksi teokset Oulua soutamassa (1885), Vaaralla (1891), Elsa (1894), Lapsia (1895), Pikku ihmisiä (1913) sekä näytelmät Kauppaneuvoksen härkä (1901) ja Meripoikia (1915).

Pakkalan muita proosateoksia ovat novellikokoelmat Kertomuksia (1928) ja Väliaita ja muita kadonneita kertomuksia (1986), sekä sivistyneistölle suunnattu romaani Pieni elämäntarina (1902). Pakkalan näytelmistä tunnetuin on Tukkijoella (1899), jota on esitetty paljon niin teatterissa kuin televisiossa. Se onkin esitystiheydessä mitattuna yksi Suomen menestyneimmistä näytelmistä.

Pakkalan tematiikka liikkuu rahvaan ihmisryhmän ympärillä. Pakkala kuvaa yhteiskunnan heikko-osaisia kuten köyhälistöä, työttömiä, lapsia, naisia ja vanhuksia. Hänen yhteiskuntakritiikkinsä on rinnastettavissa Minna Canthin vastaavaan, vaikkakin on hienojakoisempaa. Pakkala oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka kirjoitti ainoastaan lapsen elämää aiheinaan käyttävät novellikokoelmat Lapsia ja Pikku ihmisiä.

Pakkala sai Valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1895, 1901 ja 1903.

Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012

Teokset

Title Kirjailijan rooli Publication Lajit Kieli Alkuperäinen kieli
Elsa author 1976 Drama Finnish
Kauppaneuvoksen härkä author 1978 Comedy Finnish
Kauppaneuvoksen härkä author 2002 Comedy Finnish
Meripoikia author 1915 Drama Finnish
Meripoikia author 1993 Musical Finnish
Pieni elämäntarina author 2002 Drama Finnish
Tervareitillä author 2000 Musical Finnish
Tukkijoel´ author 1999 Musical Finnish
Tukkijoella author 1970 Comedy, Musical Finnish
Tukkijoella author 1980 Comedy Finnish
Tukkijoki author 2015 Musical Finnish