Fredrika Runeberg, vahva nainen, maamme ensimmäinen naiskirjailija jäi aikanaan miehensä varjoon. Tässä monologissa Fredrika puhuu elämästään omalla suullaan, monologia värittävät Fredrikan omat ja J.L.Runebergin runot. Monologi peilaa herkän naisen sisintä, naisen joka purki kirjoittamalla kipeitä asioita sielustaan. Fredrikaa jonka elämän kantava voima oli rakkaus Runebergiin arjen ahdistuksesta huolimatta.
Monologi valottaa myös pariskunnan henkistä yhteyttä, Runeberg tuki ja kannusti vaimoaan kirjoittamisen saralla, siitä huolimatta että arki jäi tyystin vaimon harteille. Perheen ohella Fredrika ehti ja jaksoi kantaa huolta myös yhteiskunnallisista epäkohdista, muunmuassa perustamalla Rouvasväen yhdistyksen, sekä aloittamalla Porvoossa Köyhäin tyttöjen koulun vuonna 1847.