Näytelmä meistä Hirviöistä – lapsista ja aikuisista. Oululaiseen kerrostaloon muuttaa “tavallinen perhe” isä-Matti, äiti-Leena ja heidän tyttönsä Liisa (9 v.), “uskovaisten perhe” isä, äiti ja tytär Elisa (9 v.) ja avioton äiti poikansa Antin (9 v.) kanssa.
Uudet naapurukset Liisa, Elisa ja Antti ystävystyvät ja “liittoutuvat” selviytyäkseen elosta uudessa koulussa, pahan pojan Harrin ja tämän jengin otteessa sekä kotona vanhemmistaan. Liisa kaipaa vanhemmiltaan rajoja, Elisa on hämmentynyt äitinsä uskon palon poltteessa ja
Antti on ex-koulukiusattuna puhumaton. Mielikuvissaan ja loitsuissaan Antti saa Atek-hengeltä “soturin ja noitamiehen” voimaa kohdatakseen vaikeutensa. Uudessa koulussakin hän joutuu kiusaamisen kohteeksi. Kohtaus vanhempainillasta on hurja. Kolmikko keksii taas oman ratkaisunsa…
Näytelmä kertoo ahdistavasti ja groteskin hauskasti ymmärtämättömyydestä aikuisten ja lasten maailmojen sisällä ja välissä. Näin minä sen luin. Nyytäjän kieli on herkullista loruineen, manauksineen ja rukouksineen. Aikuisten painajaisissa lapsista jauhetaan makkaraa ja lapset “pienentävät” aikuiset nukeiksi. Teksti haastaa vastaamaan. Ei suositella kovin herkkähermoisille.
(Taina Mäki-Iso: Nuortennäytelmäluettelo 1998, SHT)