Kaikki alkaa penkkareista, helmikuussa, 1990-luvulla, moraalittomuuden vuosikymmenellä. Joukko nuoria aikuisia, syrjäytyneitä, väliinputoajia, asosiaalistuneita ihmisiä, mukana yksi alaikäinen poika, kokoontuvat sattumalta vanhaan omakotitaloon pienessä kirkonkylässä ja kunnassa, jonka työttömyysprosentti on 30.
Tällä porukalla on yhteistä illuusiottomuus ja uskon puute tulevaisuudesta. Elämä on tässä ja nyt, pakkotoiminto, jolla raahautua päivästä toiseen. Kaikki sytyttää vain hetken, koska elämä koostuu hetkistä. Onko Sami poikkeus, kun tuntee yht’äkkiä elävänsä, kun jotain tapahtuu?
Onko tässä jutussa voittajia? Onko voittaja se joka lähtee vai se joka jää? Samaan yhteiskuntaan, samoihin asenteisiin, ennakkoluuloihin, mitä pieni kylä, pitäjä voi tarjota. Kuitenkin on jokaisen selviydyttävä yksin, omin avuin, oli taustaa tai ei, oli omaisia tai ei, oli olosuhteita tai ei. Onko tämä vuosikymmen myös tunteettomuuden niin kuin moraalittomuudenkin vuosikymmen?