Shostakovitsh. Arvoitus.
Runoelma tanssijoille, muusikoille ja näyttelijälle Dimitri Shostakovitshin musiikkiin.
Dimitri Shostakovitsh eli vuosina 1906-1975. Näyttämöteos lähestyy hänen elämäänsä kolmen eri aspektin kautta – nuoruuden avantgarden, joka ajoittuu vallankumouksen jälkeisiin vuosiin, Stalinin hallitseman totalitäärisen valtion ja sen kulttuuripolitiikan, ja kolmanneksi niiden vuosien, jolloin Shostakovitsh joutui hyväksymään roolin virallisen neuvostokulttuurin lähettiläänä.
Shostakovitsh. Arvoitus. tapahtuu junassa, joka kulkee Venäjän, vuosien, elämän halki. Dimitri Shostakovitsh käy dialogia elämänsä tärkeiden henkilöiden kanssa, joista yksi on Vsevolod Meyerhold, teatteriohjaaja ja teatterin uudistaja. Meyerholdin traaginen kohtalo jäi vaivaamaan Shostakovitshia vuosiksi tämän kuoleman jälkeen. Shostakovitshilla on matkansa aikana myös hiljaisia kuulijoita, ihmisiä, joita hän kohtaa junassa, jotka elävät elämäänsä tapahtuma-ajan Neuvostoliitossa. Hän käy keskustelua myös itsensä kanssa, oman nuoruutensa kanssa.
Tapahtumat junassa leikkautuvat tapahtumiin teatterissa Meyerholdin kanssa, baletin esitykseen, konserttisalin tunnelmiin, Pietari/Leningradiin, Kremlin parvekkeelle, kolhoosiasuntoon, Majakovskin näytelmän esitykseen…Teos pyrkii valottamaan säveltäjän ristiriitaista persoonallisuutta eri näkökulmista, arvoituksellista henkilöä erittäin laajan ja moniulotteisen tuotannon takana. Dimitri Shostakovitshin tuotannon keskeisiä ominaispiirteitä ovat valtavat sisäiset jännitteet, ironia ja groteskius jotka leikkautuvat lyyrisyyteen ja syvään melankoliaan ja inhimillisyyteen. Shostakovitsh eli elämänsä aikana myös julkisessa roolissa maansa musiikkikulttuurin keulakuvana. Häntä itseään askarrutti syvästi kysymys oman tuotannon arvosta, sen säilymisestä, kysymys ”vaihdettavuudesta”, siitä omistaako joku hänet tai hänen teoksensa. Kysymys on taiteilijan ristiriitaisen roolin tarkastelusta – suhteessa avantgardeen, totalitarismiin, julkisuuteen.