Tauno Yliruusin Uusi Luther on metateatterillinen teos, jossa kontekstina on jonkinlainen ohjaustilanne tai keskeneräinen prosessi, jossa kohtauksia pätkitään ja keskeytetään ja jossa vallitsee vahva tietoisuus esityksellisyydestä.
Lutherin näyttelijä on sairastunut ja luulee oikeasti olevansa Luther itse: hän esittää hahmoaan niin hyvin. Keskeisenä aiheena on roolinotto. Lutheria verrataan Hitleriin ja kysytään, mihin kristinuskomme ja luterilainen maailmankuvamme perustuu. Lutheria arvostellaan: hänet nähdään riidankylväjänä ja opportunistina. Ohjaaja yrittää päästä yhä syvemmälle ja syvemmälle aiheeseen näytelmän kuluessa. Näytelmän taustalla voi nähdä jonkinlaisen totaalisen näyttelijäkäsityksen: kokemisen ja sisään menemisen vaateet.