Aino ja Farid

Harmaa, seisova jono. Ensin bussissa, sitten koulun käytävällä ja ruokalassa. Sitten luokkahuoneista tasaisena virtana koulubussiin takaisin. Aino on yksi apaattisen rivimuodostelman jäsen. Niin on nykyisin myös Farid, se musta apina, värivammainen beduiinikahjo. Jotain ärsyttävää ja kiehtovaa Faridissa Ainon mielestä on. Farid on niin ylivoimainen, lukee kirjoja, tietää kaiken tähdistä ja galaxeista – eikä välitä toisten nimittelystä. Kun Farid soittaa kysyäkseen kotitehtäviä, tuntuu Ainosta, että henki salpautuu. Ja kuitenkin Ainoa ärsyttää se, että Farid pärjää paremmin koulussa. Ainakin keskiarvo on saatava nostetuksi samalle tasolle. Sellaista superaivoista rauhallisuutta ei kerta kaikkiaan kestä. (Marjo-Riitta Ventola: Lasten- ja nuortennäytelmäluettelo 1992, SHT)