Antero on nuori mies, joka asuu pienessä kylässä vanhempiensa, Leenan ja Lassen, kanssa. Anterolla on jo lapsena todettu sydänvika ja ajatuksenkulkukin on vähän erilainen kuin muilla. Perheen isä Lasse on menettänyt liikennelupansa viinan takia ja alituiset huhut viinanpoltosta metsässä eivät ainakaan auta häntä saamaan sitä takaisin. Äiti-Leenaa taas painaa salaisuus menneisyydestä.
Lasse-isän veli Antti on paikallinen poliisi. Myös Matti-pappi ja naapurin vanha mies ovat Anteron maailman aikuisia. Kylän muut pojat kiusaavat häntä.
Antero aistii maailmaa omalla erityisellä tavallaan. Hän yrittää kovasti. Silloinkin kun hän hautaa naapurin Veli-koiran, joka oli juossut talikkoon. Antero löytää kellon haudatessaan koiraa metsän multiin. Kello on lapsen ruumiin kädessä. Tästä käynnistyy tarina suomalaisessa suvessa. Äiti-Leena pelästyy kellon löytämistä. Mitä jos Antero puhuu siitä kylillä? Pappi siitä jo kuuli. Leenalla ja Antti-sedällä on oma salaisuutensa. Heillä oli ollut lyhyt suhde ja siitä seurauksena raskaus. Leena oli salannut raskautensa ja synnyttänyt lapsen metsään, jossa tämä oli heti kuollut. Antero oli löytänyt lapsen haudan.
Antero vie tahtomattaan tapahtumia eteenpäin. Kohtalokkaiden väärinkäsitysten ja salaamisyritysten jälkeen Antero juoksee tansseissa oman isänsä puukkoon.
Mikkolan dialogi on ytimekästä ja tarina etenee kiinnostavasti. Anteron vilpittömyys ja ihmettely kylän aikuisten sotkuja vasten koskettaa.
* Mikkolalla on Anteron tarinasta myös samanniminen versio vuodelta 1995. Siinä asioita tarkastellaan viisi vuotta myöhemmästä näkökulmasta. Antti ja Leena ovat yhdessä, Lasse on tullut käymään poikansa haudalla. Myös Matti on käymässä kylillä. Sananmies on vaihtanut ammattia; hän myy nyt kännyköitä. Kylään on eksynyt myös hattupäinen mies, “todistajahahmo”. Tässä versiossa palataan Anteron viimeisen kesän tapahtumien välissä aina yhteen päivään. Miten Leenan, Antin ja Lassen käy? Versiossa on 70 sivua ja rooleja yksi enemmän (2n, 6m).
(Taina Mäki-Iso: Nuortennäytelmäluettelo 1998, SHT)