Näytelmässä eletään maaseudulla kuin silloin ennen. Arvot kohdallaan, isännät maillaan keisareita, emännillä aitan avaimet. Piiat ja rengit tekevät pitkää päivää eivätkä unelmoi nousujohteisesta urasta.
Tarinamme kylässä asuu Tilkku-Leenaksi nimitelty palkollinen, joka kiertelee taloissa töissä. Askareidensa ohella on hän silloin tällöin vastannut myös isäntien lemmenkutsuun. Emännät ovat jääneet näistä romansseista tietämättömiksi, osapuolet kun ovat pysyneet harrasteestaan vaitonaisina. Kaikki siis hyvin, kunnes eräänä päivänä Tilkku-Leena ilmestyy Yrjänän talon emännän puheille, ja kertoo tulleensa uskoon ja synnintuntoon. Hän pyytää anteeksi rikkeitään ja erityisesti isännän kanssa harjoitettua syntiä. Emäntä ei osoita avarakatseisuutta, vaan lähtee äkäisesti talosta. Kylän isännille tulee hätäkokouksen paikka. Jotain pitää tehdä, ennen kuin TilkkuLeena ehtii kylän muihinkin taloihin katumuskierroksellaan.
Syntynyttä soppaa hämmennellään kesäteatterimalliin pontevasti. Mutta kun loppuun päästään ja viimeinen koukku katsotaan, niin oliko kaikki sitä, miltä näytti? Vai oliko joku ovelampi kuin muut? Ja kuka?
Teksti on muokattu ja uudistettu tekijän näytelmän Käry kävi isäntämiehet (2010) pohjalta