Komedia, jossa mukana myös vakavampi pohjasävy, vie meidät aikaan, jolloin kylät olivat täynnä elämänmakua ja uudet tuulet alkoivat puhaltaa, mutta mennyt maailma on vielä vahvasti läsnä. Nauru pulppuaa lämpimässä kesäillassa, musiikki soi ja pontikka tippuu. Näytelmä kertoo yhden perheen ja kylän tarinan 1960-luvulta, ajalta ennen maaltamuuttoa.
Miksi pontikkaa sitten keitettiin? Yksi syy oli, että matka maalikylille oli pitkä, eikä valtion alkoholiliikkeestä saanut kerralla ostettua kuin kaksi pulloa kerrallaan. Yhden kirkkaan ja yhden värillisen. Paikkakunnalla kun ei ollut omaa Alkoa niin kalliiksi tuli matkustaminen noin pienen määrän takia. Niinpä kansa suuressa neuvokkuudessaan päätti ratkaista asian aloittamalla omatoimisen yritystoiminnan tuottamaan iloa raskaan arjen keskelle. Siitäpä sitten tiputtelemaan syvälle korpeen ainetta, jonka nimi taipui moneksi kansan suussa.
Vaikka teemana onkin kiistelty aihe, pontikka, ei näytelmä ihannoi, eikä toisaalta moralisoi ihmisten halua selvitä oloissa, joissa jokainen tienesti antoi uskoa pienen ihmisen selviytymiseen.
Näytelmän ja murteen voi helposti siirtää mille tahansa paikkakunnalle.