Muutoskonsultti Maiju Karesvuo (omaa sukua Hakkarainen) on saanut pikakomennuksen kotitilalleen, Kotilaan sillä hänen isänsä Kalle Hakkarainen on nukahtanut vanhan Zetorinsa kuskipukille ja pamauttanut navetan seinään. Maijun mukana maalle tulevat myös hänen murrosikäiset tyttärensä Oona ja Rebekka.
Tilanne kotona ei olekaan ihan yksinkertainen, sillä Isä-Kalle osoittautuu jo aika pitkälle dementoituneeksi, eikä pysty selviytymään tilan töistä. Toisaalta Kalle ei missään tapauksessa suostu luopumaan talonpidosta. Naapuritalon vitaalinen ökyisäntä, Jorma, olisi halukas ostamaan talon, sillä EU-tarkastaja Vikström asettaa kovia sanktioita tilalle kertyvän liiallisen lantamäärän takia. Kalle ei kuitenkaan kauppaan suostu.
Ristiriitaisten paineiden puristuksessa ja onnellisen navettatapahtuman myötä Maiju päättää jäädä jatkamaan vanhan kotitilansa viljelyä. Naapurin Jorma alkaa juonia Kotilan maita itselleen sillä avioeronsa takia hänen olisi pakko saada lisää viljelysmaata. Juonimiseen osallistuvat myös kauppias Jukka ja maaseutuasiamies Paananen. Espoon asuntonsa homevaurion takia valmiiksi velkaantunut Maiju saadaankin navettaremontin ja suuren konehankinnan kautta maksuongelmiin. Tilanne kääntyy jo uhkaavaksi mutta se saadaan selvitettyä hyvällä onnella tilalta löytyvien vanhojen tyrni-istutusten ja Oona tyttären vlogi-harrastuksen avulla.
Maijulla on kuitenkin jatkuvia ongelmia pilkuntarkkojen EU-pykälien ja erityisesti lehmien korvamerkkisäännön noudattamisessa. Jorma ja kumppanit ottavat käyttöön järeimmät aseensa ja vasikoivat Kotilan EU-sääntöjen laiminlyönneistä EU-tarkastajalle. Tarkastaja Vikström tuleekin paikalle. Todellisuuteen perustuvan, hullunhauskan väärinkäsityksen avulla, Maiju selviää tästäkin pinteestä.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Kannattava maatilayrittäminen vaatii aina vaan isompia yksiköitä ja kylän voimanaiset, Maiju ja Isotalon Jorman vaimo, Meeri, päättävät lyödä hynttyyt yhteen ja perustaa suuren yhteistilan Iso-Kotilan, joka pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.