Runoasuinen näytelmä
aiheena ymmälleen joutuneet vuodenajat.
Materiaali voidaan esittää osittain tai kokonaisuutena lauluineen ja runoineen, tai ilman niitä. Ensimmäiseksi osioksi voidaan valita mikä tahansa vuodenaika, kunhan järjestys noudattaa mieluummin luonnollista ajankulkua, eli kevät on ennen kesää jne.
Runotekstin tulkintaan riittää pelkkä suullinen ilmaisu, mutta esitys syvenee vaikkapa kuvataide – musiikki – askartelu- ja liikuntaryhmien rohkeasti ”keksinnöllisestä” työskentelystä päämääränä mielikuvitusta ruokkiva prosessi ja tuotos.
Aika Aikaa kutakin saattaisi taipua myös läpisävelletyksi musikaaliksi.
Ilmastonmuutoksen vääristyneissä olosuhteissa pinnisteleviä vuodenaikoja, Talven Ukko, Neiti Kevät, Rouva Kesä, Herra Syksy, esittää kutakin yksi henkilö. Dubleerata toki voi, niin että sama henkilö esittää kaikki neljä personoitua vuodenaikaa. Kulloisenkin osion pääroolin vastavoimaksi tarvitaan vähintäänkin kaksi näyttelijää, jotka toimivat myös silminnäkijä-kertojina nimikkeellä Ryhmä. Jos Ryhmä on monikymmenjäseninen, kuten on toivottavaa, voidaan ”repliikit” jakaa Ryhmän sisäisesti. Nämä esimerkinomaisesti kirjoitetut säkeet päättyvät ja alkavat pisteryppäisiin. (….) Tällainen toiselta toiselle pyrähtelevä ”joukkolausunta” antaa esitykselle eloisaa swengaavuutta.
Teksti yllyttäköön voimakkaisiin tunteenpurkauksiin tragi-komedian myllerryksissä, vuoroin sarjakuvan tyylilajia noudattaen, vuoroin herkällä korvalla kuunnellen. Realismi esimerkiksi tarpeiston valinnassa/ käytössä olkoon minimaalista.
Repliikkien sisältämät vanhahtavat sanonnat ja sanat lisännevät osanottajien kielellistä ilmaisukykyä,
kunhan ne ensin on päivitetty.