Hans Christian Andersen oli tanskalainen runoilija ja proosakirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti satukirjojen kirjoittajana. Andersenin satuja ovat mm. Ruma ankanpoikanen, Lumikuningatar ja Peukaloinen.
Andersen syntyi köyhään käsityöläisperheeseen. Perheen isä kuoli vuonna 1816 ja vuonna 1819, ripille päästyään, nuori Andersen matkusti Tanskan pääkaupunkiin Kööpenhaminaan toteuttaakseen teatteriesiintyjän ja laulajan haavettaan. Murrosikäisen Andersenin onni oli kuitenkin kova eikä hän löytänyt teatteria itselleen. Lopulta lähes nälkäkuoleman partaalla oleva, katuja kuljeksiva Andersen tutustui runoilija Frederik Hoegh Guldbergiin, jonka suosittelemana pääsi töihin Kuninkaalliseen Teatteriin. Andersenin teatteriura ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, mutta hän ystävystyi teatterin silloisen johtajan Jonas Collin kanssa, josta tuli Andersenin elinikäinen suosija ja ystävä. Collin avustamana Andersen kirjautui Kööpenhaminan yliopistoon vuonna 1926 ja näin Tanskan menestyskirjailijan kirjallinen ura sai alkunsa.
Yliopisto innosti Andersenin paitsi kirjoittamaan, myös matkustelemaan laajalla Euroopassa. Kirjailijan uransa alkuvaiheissa Andersen tapasi matkoillaan eurooppalaisen kirjallisuuden suurnimiä kuten Victor Hugon, Alexandre Dumas’n ja Charles Dickensin. Jo varhain Andersen löysi omimman ilmaisunsa satukirjoissa, vaikka tähtäsikin romaanikirjailijaksi ja ajoittain jopa halveksui jo tuolloin suosittuja satuteoksiaan. Andersenin tunnettuja satuja edellä mainittujen lisäksi ovat mm. Satakieli, Pieni merenneito, Lentävä matka-arkku ja Tulitikkutyttö. Andersenin romaaneista merkittäviä ovat etenkin teokset Improvisatoren (1835) ja Kun en Spillemand (1837).
Andersenin satuteokset ovat olleet suosittuja myös teatterisovituksina. Andersenin satuihin pohjaavia näytelmiä on meillä Suomessakin dramatisoitu ja esitetty hyvin runsaasti.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
