Ilmari Unho oli suomalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja näytelmäkirjailija. Hänen elokuvansa perustuvat omien käsikirjoitusten lisäksi suomalaiseen kaunokirjallisuuteen.
Ilmari Unho aloitti taiteellisen uransa näyttelijänä Jalmari Lahdensuon elokuvassa Pohjalaisia (1925). Unhon ensimmäinen ohjastyö oli elokuva Punahousut vuonna 1939. Kaiken kaikkiaan Unho ohjasi kaksikymmentäkuusi elokuvaa vuosien 1939–53 välisenä aikana. Näistä tunnetuimmat ovat Aleksis Kiven elämänkertaelokuva Minä elän (1946) sekä oopperalaulaja Abraham Ojanperän elämänkerta Ruusu ja kulkuri (1948). Unho ohjasi myös monia huumorielokuvia kuten elokuvat Kalle-Kustaa Korkin seikkailut (1949) ja “Jees, olympialaiset”, sanoi Ryhmy (1952).
Elokuvatyönsä lisäksi Unho kirjoitti useita näytelmäkäsikirjoituksia ja toimi myöhemmin myös Porin teatterin johtajana. Unhon näytelmistä suosittuja ovat olleet mm. Päiväksi naimisiin (1942) ja Rosvo-Roope (1951). Jälkimmäiseen musiikin on säveltänyt George de Godzinsky.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
