Ilya Ilf (oikealta nimeltään Ilya Arnoldovich Fainzilberg) oli ukrainalaissyntyinen kirjailija, joka kirjoitti yhdessä toisen neuvostoliittolaisen kirjailijan Jevgeni Petrovin (oikealta nimeltään Evgeni Petrovich Kataev) kanssa. Kirjailijaparin teokset olivat hyvin suosittuja 1920- ja 30-lukujen Neuvostoliitossa.
Ilf syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainan Odessaan. Ilfin isä oli pankkivirkailija. Ilf opiskeli teknillisessä koulussa, ja työskenteli valmistuttuaan mm. arkkitehtitoimistossa, lentokentällä ja käsikranaatteja valmistavassa tehtaassa. Työnsä ohella Ilf kirjoitti huumorilehteen Sindektikon, ja muuttikin pian kirjallisen kutsumuksensa johdattamana Moskovaan. Moskovassa Ilf työskenteli kirjastonhoitajana, kirjoitellen ahkerasti erilaisiin aikakausjulkaisuihin. Pian Ilf vaihtoi kirjastotyönsä toimittajan paikkaan Gudok -nimisessä sanomalehdessä. Lehden toimituksessa hän tapasi tulevan kirjailijaparinsa Jevgeni Petrovin, joka oli niin ikään kotoisin Odessasta. Yhdessä Ilf ja Petrov kirjoittivat teoksen Dvenadtsat stulev (1928), joka on suomennettu nimellä Kaksitoista tuolia (1946)
Kaksitoista tuolia on seikkailuromaani. Sen päähenkilönä on opportunistinen ja veijarimainen Ostap Bender. Bender saa tietoonsa Venäjän vallankumouksessa kadonneen timanttierän, joka on kuuleman mukaan piilotettu yhteen kahdestatoista arvotuolista. Tuolit ovat vallankumouksen jälkimainingeissa myyty ympäri Neuvostoliittoa, ja nyt kaksi kilpailevaa seikkailijajoukkoa lähtee etsimään niitä pitkin entistä Georgiaa, Kaukasus-vuoria ja Uralia.
Romaanin päähenkilö Bender edustaa romaanissa vanhaa, vallankumousta edeltävää konnamaista ihmisryhmää, joka ei piittaa ihmisten keskinäisestä solidaarisuudesta, vaan tavoittelee häikäilemättä omaa etuaan. Lopulta Bender saa kuulla timanttien jo löytyneen, ja että niiden tuotolla on rakennettu työläisten kerhotilat. Romaanin lopussa Bender saa vieläpä surmansa, mikä kuvastaa uuden neuvostoyhteiskunnan voittoa vanhasta aristokratiasta. Romaani on kepeä seikkailukertomus, josta ei vauhtia ja kommelluksia puutu. Vaikka Benderin hahmo olikin tarkoitettu tarinan moraaliseksi roistoksi, rakasti suuri yleisö sitä kaikessa veijarimaisuudessaan. Romaani oli valtavan suosittu yhteiskunnallista uudistusta läpikäyneessä Neuvostoliitossa. Sitä on sittemmin esitetty draamaversioina myös meillä Suomessa, kuten muuallakin maailmassa.
Jevgeni Petrov ja Ilja Ilf kirjoittivat menestysromaaninsa jälkeen vielä suuren joukon muita romaaneja ja tarinoita aikakauslehtiin. Kaikille niille yhteistä on satiirinen ja komediallinen ote, monesti myös yhteiskunnallinen paatos.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012