Johannes Linnankoski (oikealta nimeltään Vihtori Johan Peltonen) oli suomalaisen taiteen kultakauden kirjailija, jonka tunnetuin teos on Laulu tulipunaisesta kukasta vuodelta 1905.
Linnankoski syntyi maanviljelijäperheeseen ja tottui jo nuorena tekemään ruumiillista työtä. Vartuttuaan hän kävi kansakoulun ja ilmoittautui tuolloiseen Jyväskylän seminaariin, jonka kuitenkin keskeytti työskennelläkseen Porvoolaisen Werner Söderström -kustantamon palveluksessa.
Kaksivuotisen asepalveluksen jälkeen Linnankoski palasi Werner Söderströmiin toimiakseen perusteilla olevan Uusimaa-lehden toimittajana. Linnankoski työskenteli lehdessä seitsemisen vuotta, kunnes jätti työnsä ja keskittyi omaan orastavaan kirjailijanuraansa. Linnankosken kaunokirjallinen esikoisteos, näytelmä Ikuinen taistelu ilmestyi vuonna 1903. Teos sai hyvän vastaanoton ja Linnankoskelle myönnettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto. Palkinnon turvin Linnankoski työsti seuraavan teoksensa, päätyökseen muodostuneen romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta.
Laulu tulipunaisesta kukasta on kiertelevästä tukkijätkästä Olavi Koskelasta kertova Don Juan -mukaelma. Se saavutti heti ilmestyessään sekä hyvät arvostelut että kansan syvien rivien suosion. Linnankoski nousi välittömästi kirjalliseksi kuuluisuudeksi, ja lunasti paikkansa kultakauttaan elävän suomalaisen taiteen eturivistä. Romaani on sittemmin ollut valtavan suosittu myös näytelmäsovituksena. Kotimaan suosion lisäksi Laulu tulipunaisesta kukasta on noussut myös kansainvälisesti tunnetuksi suomalaiseksi teokseksi. Teoksesta on esimerkiksi Ranskassa otettu tähän päivää mennessä jo 53 painosta. Laulu tulipunaisesta kukasta -romaanin katsotaankin olevan tunnetuin suomalainen kaunokirjallinen teos maailmalla Elias Lönnrotin Kalevala -teoksen (1849) ohella.
Menestysromaaninsa lisäksi Linnankoski kirjoitti useita muita romaaneja, novelleja ja näytelmiä. Näistä hyvin tunnettuja ovat esimerkiksi romaani Pakolaiset (1908) ja näytelmä Simson ja Delila (1911).
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
