Joukko Turkka on teatteriohjaaja, teoreetikko, kirjailija ja entinen Teatterikorkeakoulun rehtori. Turkka syntyi kaksikieliseen perheeseen ja puhui vanhempiensa kanssa sekä suomea että ruotsia. Kouluvuosina Turkka häpesi ruotsin kielen taitoaan ja työskenteli myöhemminkin yksinomaan suomen kielellä. Turkka opiskeli Suomen teatterikoulun ohjaajalinjalla. Valmistuttuaan hän työskenteli Seinäjoen ja Joensuun teattereissa sekä myöhemmin Kotkan kaupunginteatterissa. Vuosina 1981–1985 Turkka toimi Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorina ja vuosina 1982–1985 myös koulun rehtorina. Vuosien 1985–1988 välisen ajanjakson Turkka työskenteli koulun ohjaajatyön professorina. Ajanjakso Teatterikorkeakoulussa päättyi Jumalan Teatteri -episodiin, jossa Turkka kieltäytyi tuomitsemasta entisten oppilaidensa Oulun teatterissa tekemän provokaatioesityksen. Yleinen mielipide kääntyi vahvasti Turkkaa vastaan ja hän erosi virastaan. Turkka onkin teatterintekijänä jakanut mielipiteitä. Hänen näkemyksensä teatterista ja erityisesti näyttelijäntyöstä oli aikanaan radikaali. Se korosti täydellistä antautumista ja mm. kovaa fyysisyyttä sekä paineensietokykyä. Turkan sanoma oli lyhykäisyydessään: Näyttelijän pitää osata näytellä, kaikki muu on toissijaista. Taiteellinen ehdottomuus näkyy myös Turkan ohjauksissa ja dramatisoinneissa. Turkan tunnettuja töitä ovat mm. näytelmät Siinä näkijä missä tekijä (1976), Valheita (1990), Presidentin dementia (1993), Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa (1996) ja Konkurssisirkus (2005). Televisioon Turkka on käsikirjoittanut ja ohjannut sarjat Seitsemän veljestä (1989), Kiimaiset poliisit (1993) ja Turkka & Turkka (1998). Näistä etenkin Seitsemän veljestä herätti ilmestyessään laajan keskustelun. Teatterityönsä ohella Turkka on kirjoittanut seitsemän kirjaa. Teokset risteilevät draamaan, proosan ja esseistiikan välimaastossa. Teoksista romaani Häpeä: Vaellusromaani (1994) oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Turkan kiistelty hahmo on vähitellen hyväksytty osaksi Suomalaisen teatterin kaanonia. Hänen arvostuksensa on kasvanut vuosi vuodelta, kun mainingit ovat laskeutuneet. Vuonna 2009 Turkka vastaanotti Teatteritaiteen kunniatohtorin arvonimen. Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
