Molière (oikealta nimeltään Jean-Baptiste Poquelin) oli ranskalainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Molière lukeutuu maailmanhistorian tunnetuimpien komediakirjailijoiden joukkoon ja on yksi tunnetuimmista ranskankielisistä kirjailijoista.
Molière syntyi tavalliseen porvarilliseen perheeseen, mutta menetti äitinsä ollessaan kymmenen vanha. Vartuttuaan Molière opiskeli itsensä virkamiehen ammattiin, mutta viihtyi tehtävässään vain muutaman vuoden. Molière kiinnostui sen sijaan teatterista, irtisanoutui päivätyöstään ja lähti silloisen elämänkumppaninsa teatteritaiteilija Madeleine Béjartin ja tämän teatteriseurueen kanssa kiertelemään Etelä-Ranskaa. Tämä vaihe Molièren elämässä kesti yhteensä neljätoista vuotta, minkä jälkeen hän palasi takaisin syntymäkaupunkiinsa Pariisiin. Pariisissa Molière kohosi teatteritaiteilijana nopeasti sekä kuningas Ludwig XIV:n että kansan suosioon.
Molière ohjasi itse kirjoittamansa näytelmät, minkä lisäksi useimmiten myös näytteli niiden pääosat. Molièren näytelmät ovat suurimmilta osin satiirisia komedioita, joskin jotkut niistä voidaan luokitella myös tragikomedioiksi. Molièren tunnettuja näytelmiä ovat mm. luonnekomediat Ihmisvihaaja (1666), Saituri (1668) ja Luulosairas (1673) sekä tapakomedia Sievistelevät hupsut (1658). Näytelmät käsittelevät usein ihmisluonteen heikkouksia kuten saituruutta, nousukasmaisuutta, tekopyhyyttä tai ylemmyydentuntoa. Molière punoo näytelmissään yllättäviä juonenkäänteitä, joiden poimuissa henkilöhahmot joutuvat arvoineen ja tapoineen naurunalaisiksi.
Molière oli teatterin uudistaja. Hänen työnsä yhdistettynä aikalaisiin tragediakirjailijoihin Pierre Corneilleen ja Jean Racineen, antoi teatterille uudella tavalla realistisen ja psykologisesti tarkan suunnan. Teatteri alkoi esimerkiksi lavastuksen ja näyttelijätyön osalta vähitellen muistuttaa nykyisin tuntemaamme teatteria. Molièren näytelmät ovat psykologisessa tarkkanäköisyydessään ajattoman universaaleja. Ne täyttävät myös modernin teatteri mitat, mistä syystä niitä esitetään edelleenkin ahkerasti – myös meillä Suomessa.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
