Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle

Viinaan menevän Johannes Iso-Heikkilän luonne on kaksijakoinen: juovuspäissään hän rakastaa lähimmäisiään liiankin kanssa, mutta selvittyään muuttuu itsekkääksi ja ahneeksi, eikä kaihda mitään keinoja puristaakseen palkollisistaan viimeisenkin hikipisaran omaisuutensa kartuttamiseksi. Tytärtään Eevaa tämä laskelmoiva isäntä naittaa höpsölle lähetystösihteerille. Kunnon promillet saavat hänet kuitenkin näkemään sulhaskandidaatin viat ja muuttamaan mielensä. Autonkuljettaja Kallesta on tällöin määrä tulla talon tyttären siippa. Kaikkien yllätykseksi suunnitelma alkaa kovasti miellyttää Eevaa, joka kokeekin Kallessa ensirakkautensa. Nuorten onnen tiellä on kuitenkin esteitä, eikä niistä pienin ole autonkuljettaja Kallen ylpeys. Kallea ei miellytä tulla köyhänä ja paikatuin housuin rikkaan talon vävyksi ja niinpä hän päättää lähteä maailmalle mammonaa keräämään. Odottaako Eeva häntä? Sitä näytelmä ei kerro, mutta jonkin vastauksentapaisen saattaa tarkka katsoja esityksestä löytää.