Mies joka ei osannut sanoa ei

Päähenkilö pappismies Aimo, “mies, joka ei osaa sanoa ei”, saapuu lapsuutensa puutalomaisemaan, Kivimäkeen, ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Kaikin ta-voin neitseellinen Aimo palkataan seurakuntaan ensimmäiseksi avioliittoneuvojaksi ja hän muuttaa asumaan ompelijatar Millan naapuriin. Kivimäessä kerätään adresseja; toinen puoli alueen asukkaista haluaisi puutaloalu-een jyrän alle ja tilalle uudenaikaisen kauppakeskuksen, toinen puoli, ompelijatar Millan johdolla on alueen säilyttämisen puolesta. Aimo, mies, joka ei osaa sanoa ei, panee nimensä sekä “Pro Kivimäki” että “Kivimäki kauppakeskukseksi” -listaan. Milla suivaantuu huomattuaan Aimon allekirjoittaneen molemmat vetoomukset ja vaatii Aimoa vetämään nimensä kauppias Kaken listalta. Aimo yrittää, mutta asiat mutkistuvat, nimi jää listaan, eikä Aimo saa asiaa tunnustetuksi, vaan löytää itsensä Millan luota pullakaffeilta, juhlimasta adressiasian järjestymistä. Kesken kahvittelun Milla ja Aimo törmäävät toisiinsa, saavat kuumat kahvit pääl-leen, huutavat, voihkivat, riisuvat ja rasvaavat palaneita paikkojaan, samalla kun naapurinrouvat kuulevat äänet käytävään ja tulevat sisälle löytääkseen puolipukei-sen Aimon Millan asunnosta. Kylällä aletaan juoruta ja Aimo saa naistenmiehen maineen. Asiat alkavat kaiken kaikkiaan karata Aimon käsistä; avioliittoneuvonta ei tuota toivotunlaisia tuloksia, Kake vaatii Aimoa allekirjoittamaan adressiaan uudelleen, Aimo kirjoittaa rakkaudentunnustuksen Millalle – tai poliisi Kuivalainenhan sen kir-joittaa, ja panee nimeksi Millan sijasta Anna. Milla, joka ei oikein tiedä, uskoisiko rakkauteen vai olisiko lopun ikäänsä pettynyt, päättää unohtaa Aimon ja tätä koh-taan orastavat herkät tunteensa. Kauppias Kaken vaimo Anna luulee Aimon rakas-tuneen itseensä, ja muuttaa Aimon luo. Aimo päättää lähteä takaisin Amerikkaan, Kake räytyy mustasukkaisuuttaan, Milla yrittää unohtaa miessukukunnan ja keskittyy mielenosoituksen valmisteluun Kivi-mäen puolesta. Näytelmä saa onnellisen loppunsa, kun Aimo ensin on Koskenkorvan korvatippojen avustuksella, voimalla ja rohkeudella sanonut “ei” kaivinkoneelle ja Kivimäen tu-hoamiselle, ja Annallekin, ja “kyllä” Millalle, jota sydämessään rakastaa, niin ja Kivimäkeä. (Marja Tuominen: Näytelmäluettelo 2000, SHT.)