Näytelmän teemana on luodata Haminan elämän taitekohtia kahden vuosisadan ajalta nähtynä haminalaisen naisen näkökulmasta. Näytelmä lähtee liikkeelle vuodesta 1809, eli Haminan rauhan solmimisvuodesta. Naisen osa oli tuolloin palvelijan osa: moni nainen kuoli synnytykseen, tai elämä jäi muuten lyhyeksi ainaisen ruoan puutteen, kurjien elinolojen ja raskaan työn vuoksi.
Näytelmän kuljettajana ja kommentoijana on Moderni Rauha, nainen joka toimii yliluutnanttina tämän päivän Haminassa Reserviupseerikoulussa. Ensimmäisellä puoliajalla seurataan haminalaisen naisen elämää Suomen autonomian ajasta itsenäisyyteen saakka. Tuon historiallisen jakson aikakirjoissa ei juurikaan mainita naisia vaikuttajina tai päätöksentekijöinä. Moderni Rauha tapaa mm. Haminan kadettikoulussa opiskelevan aatelispojan raskaana olevan heilan, seuraa vuoden 1905 suurlakon aikaisia tapahtumia Raatihuoneentorilla ja pääsee näkemään, kuinka punaiset tappoivat ensin haminalaiset papit vuoden 1918 tapahtumien aikana, ja kuinka ”punaperheiden” naiset menettivät miehensä valkoisten kostotoimien seurauksena.
1920- ja 1930-luvuilla naisen elämän muuttumista seurataan toisen puoliajan aluksi satamassa, missä naiset lastasivat lankkuja ja lautoja laivoihin unelmoiden paremmasta elämästä. Myös satamaravintolassa käydään – olihan joidenkin satamakaupungin tyttöjen osa tulla laivatytöiksi.
Talvisodassa moni haminalaisnainen menetti isänsä, miehensä tai poikansa, ja koki kaupungin ankarat pommitukset. Sodan jälkeen oli sopeuduttava siihen, että luovutetusta Karjalasta tuli seudulle aivan eri kieltä puhuvia, erilaisia ihmisiä. Siitä noustiin 1950-luvulle, jolloin Summaan nousi uusi ja upea paperitehdas. Miehet saivat töitä – mutta niin naisetkin.
1960-luvulta 1990-luvulle edetään letkajenkantahtiin. Samalla naisen elämä alkoi muuttua vapaammaksi ja työkin kevyemmäksi. Moderni Rauha, 2000-luvun naisupseeri on ensimmäistä naissukupolvea, joka on paremmin koulutettu tekemään päätöksiä, ja ansaitsemaan enemmän kuin paperitehtaalta potkut saanut Pauli-miehensä. Mies ja nainen ovat viimeinkin tasa-arvoisia – vai ovatko sittenkään?
Näytelmän kohtauksien taustatietoina on käytetty mm. haastatteluja, jotka on tallennettu Haminan kirjaston äänitearkistoon 1970-luvulla, sekä Hillevi Kilpeläisen haminalaisten seniorien muistelopiiristä kirjaamia muisteluksia. Näytelmän toteutustapa on kuitenkin puhdasta fiktiota.
(Lähde: Teatteri Kurkiaura 2009)