Mettumaarin aikaan

Mahtava isäntä pitää torpparit kurissa ja puutteessa, rakastelee piikojaan ja jättää heidät sitten lapsiensa kanssa oman onnensa nojaan. Vaimonsakin tuo on näännyttänyt hengiltä, vaan yhä itse elää retostelee emäntäpiikansa kanssa. Kansanparantaja, noidaksi uskottu Koliston Maija panee taikansa liikkeelle ja tekee ihmeitä: torpparit saavat maansa, pieni paimenpoika löytää vanhempansa ja isäntä lupautuu naimaan emäntäpiikansa. Eikä aivan paitsi jää hyväntekijä itsekään. Viehkeä kansannäytelmä, täynnä huumoria ja eläviä ihmisiä. Lajille ominainen ontto romanttisuus on tästä näytelmästä riemukkaan kaukana. (Aila Lavaste: Kesänäytelmäluettelo 1977, SHT)