Mihin sateenkaari päättyy

Tarina Tapperin veljesten kasvusta ja Suomen kansan sisusta. Painia, mäkihyppyä, hiihtoa ja juoksemista. Sitä oli Tapperin veljesten lapsuus vuolaan kosken rannalla Saarijärvellä. Nelikosta kasvoi yksi Suomen taiteen merkittävimpiä veljessarjoja: Harrista ja Markosta tuli kirjailijoita, Kainista kuvanveistäjä ja Yrjöstä lavastaja. Mutta sitä ennen he viilettivät kallioisissa metsissä, piirsivät ja veistelivät. Ja menestyivät kansallisella tasolla urheilussa. Näytelmässä eletään veljesnelikon rinnalla suomalaisten olympiavoitot, sodan varjot ja aikuistuminen jälleenrakentamisen aikaan. Veljeksiä esittävät sekä kymmenvuotiaat vekarat että aikuiset näyttelijät. Miehet palaavat lapsuudenkotiinsa tarkoituksenaan laskea kotikoski vielä kerran. Kullakin miehistä on yhteisestä lapsuudesta omat tarinansa ja muistikuvansa. Näytelmä ei kerro veljesten vuosista taiteilijoina, mutta antaa osviittaa siitä, miksi heistä tuli taiteilijoita. Pienviljelijä- ja uittomiesten perheessä luonto – koski, metsä ja eläimet – eivät olleet tärkeitä vain hyödyn kannalta. Niihin liittyi myös kauneusarvoja. Perheen luovuus ylsi yli arjen askareiden. Äiti veisti puuveistoksia ja maalasi huoneentauluja myyntiin asti. Tarinoivan ja alati laulavan Isä-Vihtorin akatemiassa pojat harjoittivat tasapuolisesti niin henkisiä kuin fyysisiäkin lajeja. Näytelmä perustuu suomalaisten rakastaman kirjailijan Harri Tapperin tuotantoon. (Seinäjoen kaupunginteatteri 2010)