“… Semmonen akkojen kalastaja on Suihko jotta huonosti sanoi Maija hänenkin eukko paras asiat, jos ei ukko olisi pitänyt häntä kurissa silloin, kun Suihkon kanssa asuivat samalla tehtaalla niin…niin Suikon perästä, sanoi Maija, lentäisi hänkin parasta aikaa, jos ei ukko olisi ottanut aikanaan patukkaa ja sanonut akalleen, jotta naps. Naps ja Naps.”
Maiju Lassilan Suihko hurmaa naisia, aiheuttaa pahennusta, missä ikinä liikkuukin. Suihko on tullut uuteen kylään ja saa heti vipinää aikaiseksi. Ei jää kylän naisista moni kylmäksi Suihkon charmille. Katri Tyni on nainut vanhan miehen ja nyt hän vilkuilee Suihkon perään. Kylän ämmät juoruaa ja Juoppi, kylän moralisoiva saarnaaja esittää kirojaan. Myös Katrin iäkäs äiti ja tämän ystävä Marketta katsovat Suihkoa sillä silmällä. Suihko yrittää houkutella Katria mukaansa maailman turuille. Katri suostuu. Mutta juuri lähtiessään hänen pieni lapsensa alkaa vaikeroida. Lapsen riipaiseva itku saa Katrin jäämään. (Sari Tenhunen: Näytelmäluettelo 1991, SHT)