Operaatio Pusukumpu

Tapahtuu nykyajassa, paitsi lyhyet tanssilavakohtaukset 1959, -68, -78 ja -87. Hurmalan kirkonkylä on liitetty kaupunkiin ja Pusukummun tanssilava tontteineen myyty helsinkiläisille IT-yrittäjille, joitten tarkoituksena on rakentaa paikalle IT-keskus. Kyläläiset ryhtyvät pelastamaan aikoinaan talkoilla rakentamaansa tanssilavaa. Ei kerätä nimiä adresseihin, ei marssita banderollien kanssa, eikä kahlehdita itseään lavaan, vaan Hurmalan kirkonkylässä käytetään muita keinoja. Yhtäkkiä uusien IT-yrittäjien kaivosta loppuu vesi, mies huomaa vokottelevansa paikallista tekstiilitaiteilijaa, vaimo puolestaan huomaa ettei pärjää työelämässä koska häneltä puuttuu — ne miehen vehkeet. Helsinkiläisten maallemuuttajien idylli särkyy täysin, samoin kaupunginjohtaja Pötsösen unelma lobbauspalkkiona luvatusta rantatontista. IT-yrittäjät katsovat parhaaksi häipyä Hurmalasta, ja talosta, johon vesikin täytyy kantaa ämpäreillä naapurista ja maksaa siitä euron litralta. Naapuri, joutomies Kassu Hyväkäs vuoraa taloaan, joka työ Hilla-vaimon mielestä sujuu tuskastuttavan hitaasti. Kassun mukaan olosuhteet ovat niin vastaan; milloin vesi vajuuntuu vatupassista, naulojen käyttölämpötila ylittyy, höylä irrottaa lastun väärin… Pusukumpu pelastuu ja IT-yrittäjien talollekin löytyy ostaja, ja kas kummaa, vettäkin tulee kaivosta kun vaan hanasta vääntää. Tanssilavakohtauksissa soivat nostalgiset menneiden vuosikymmenien tanssikappaleet: Poika varjoisalta kujalta, Punatukkaiselle tytölleni, Tähdet meren yllä, Carmen Sylva, Fiilaten ja höyläten, Muistojeni tango…