Kuusitoistavuotiaan Irinan maailma romahtaa, kun äiti muuttaa pois kotoa. Isänsä kanssa kahdestaan asumaan jäävä Irina ei löydä paikkaansa kahden kodin välillä. Äidillä on jo uusi miesystävä, ja isä vetäytyy suremaan eroa. Riita poikaystävän Teemun kanssa kärjistää jo ennestään ahdistavaa elämäntilannetta.
Vanhusten viikolla Irinan koulun yhdeksännet luokat osallistuvat Juttukaveriksi varttuneelle -tempaukseen, jossa oppilaat vierailevat päivittäin jonkun yksin asuvan vanhuksen luona. Irina saa parikseen luokan ”nynnyistä nynnyimmän” tytön, Viljan.
Tytöt kokevat yllätyksen mennessään tapaamaan heille valittua vanhusta. Rauha ei olekaan aivan sellainen mummo kun he ovat kuvitelleet: hän on vauhdikas karaokea ja pilatesta harrastava nuorekas eläkeläinen, joka on juuri jäänyt leskeksi. Heti ensimmäisellä tapaamisella Viljan ja Rauhan välille näyttää löytyvän yhteinen sävel, josta Irina kokee jäävänsä ulkopuolelle. Pahanolon möykky hänen sisällään kasvaa kasvamistaan.
Tapaamisten myötä Rauha kuitenkin kuorii pala palalta äksyilevän Irinan kovan kuoren alta hellyyttä ja turvaa kaipaavan nuoren tytön. Rauha kesyttää tytön kuin kulkukissan: hitaasti ja varoen.
Sydänääniä kertoo murrosiän kuohuissa rimpuilevasta tytöstä, jonka vanhemmat ovat kadottaneet vanhemmuutensa. Se uskoo siihen, että jos nuoren elämässä on yksikin turvallinen ja luotettava aikuinen, hän voi selvitä ja nousta omille jaloilleen. Se kurottautuu yli sukupolvien kuilun ja puhuu ystävyyden –joka ei katso ikään – puolesta.