Suomalaismetsissä asuu myös omanlaisensa velho, joka on kaiketi jonkinlaista sukua muinaisille maahisille tai metsänjumalille. Tämä velho on hyväntahtoinen järjestyksenpitäjä, oikeamielinen kaikkien kunnioittama vanha viisas. Vanhuus on kuitenkin jo rapistanut muistia harmiksi asti. Hän kadottaa metsätaipaleella sateenvarjonsa, jonka sisälle on varastoituna taikakeinot ja päivittäiset määräaskareet muistilapuilla. Laiskanovela kettu, joka pitää karhua taksinaan, saa kadonneesta Velhon varjosta vihiä, arvellen asiasta jotain hyötyvänsä. Alkaa kilpasuunnistus oletettuun taikavarjon piilopaikkaan. Kettu kannattaa karhulla itseään, viitsimättä omin jaloin juosta. Toisaalla rientää Velho, metsän muut eläimet apunaan. Matkalla kohdataan myös reppana mörkö, jota ei enää kukaan pelkää. Pöllön kolopuulla tapahtuu ratkaisu. Hyvässä näyttämötarinassa on myös tähtiesiintyjä, joka tällä kertaa on korppi, laulajasuuruus vailla vertaa, omasta mielestään. Hän on tietysti myös ehdottomasti pääosassa. Esityksen kesto on hieman yli puoli tuntia.
Henkilöt: Velho, Mörkö ja 7 eläintä.
Kantaesityksessä oli 5 näyttelijää. Sopii esitettäväksi myös kesäteatterissa.