Anton Tsehov

Anton Tšehov oli venäläinen kirjailija ja lääkäri. Häntä pidetään venäläisen draamakirjallisuuden suurena uudistajana, mutta myös avoimen novellimuodon isänä.

Anton Tšehov syntyi Taganrogin kylään Venäjän länsiosaan. Hänen isänsä oli pienituloinen kauppias vanhasta maaorjien suvusta. Tšehov kävi koulun synnyinpaikkakunnallaan, mutta muutti sitten Moskovaan, jossa opiskeli lääkäriksi. Tšehov kirjoitti ensimmäiset novellinsa jo opiskeluaikana. Heti hänen ensimmäiset julkaistut novellikokoelmansa vuosina 1886 ja 1887 olivat niin menestyksekkäitä, ettei Tšehovin tarvinnut koskaan elättää itseään lääkärin ammatilla.

Tšehovin novellit keskittyvät juonikulun sijaan henkilöhahmojen sisäisiin tapahtumiin kuten tunteisiin, aavistuksiin ja mielialoihin. Monesti kertomusten loppuratkaisu jää kertomatta tai siitä ainoastaan vihjataan. Tästä syystä Tšehovin novellityyliä on alettu kirjallisuusteoriassa kutsua avoimeksi novelliksi, luojansa mukaan myös tšehovilaiseksi novelliksi. Avoin novelli mahdollistaa perinteistä novellia paremmin mm. kerronnan epäkronologisuuden, sisäisten ja ulkoisten tapahtumien sulautumisen toisiinsa sekä lukijan oman päättelyn ja tunnetajun korostamisen. Tšehovin tunnettuja novelleja ovat mm. Aro (1888) ja Kaksintaistelu (1891).

Tšehov oli myös draamakirjallisuuden uudistaja. Hän korostaa myös näytelmissään ihmisen sisäistä todellisuutta suhteessa ulkoiseen juonikulkuun. Länsimaisen draaman perusperiaatteet, toiminta ja dialogi, saavat uudenlaisen merkityksen. Enää ne eivät esiinny pelkästään nykyisyydessä, vaan kerronta rakentuu paljolti myös ajallisesti vaikeammin hahmotettavien muuttujien kuten tunteiden ja tunnelmien varaan. Tšehovin kerronta muistuttaakin toimintaperiaatteiltaan runoutta, mistä syystä sitä on kutsuttu myös lyyriseksi draamaksi. Tšehovin näytelmistä hyvin tunnettuja ovat ainakin Lokki (1895), Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). Tšehovin omien näytelmien lisäksi myös hänen novellejaan on dramatisoitu teatteriin.

Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012