Pohjoinen kylä tekee kuolemaa. Munuaisen muotoisen kylän läpi ei kuljeta, sinne tullaan – ja jäädään – tai sitten poistutaan samaa tietä.
Tulee joku uusikin asukas, tulevaisuuteen uskova. Saksalaiselle Lappi on paratiisi, toisen jälkeläiselle ei.
Herran Kukkarossa kuihtuvan kylän elämään ja jäljelläolevaan väkeen tutustutaan Aavan silmien kautta ja sielunmaisemana. Aava katsoo maailmaa omasta, nuoren ihmisen näkökulmastaan, jota taloudellinen tilanne ei vielä suoraan rasita. Tyttö ei voi käsittää, miksi väki pakenee tai joutuu pakenemaan. Aavan usko tulevaisuuteen on horjumaton.
Kylän viimeiset laskevat toivonsa, epätoivoisesti, lottovoiton varaan.