Humu-Antin häät

Kesäinen iloittelu aurinkoisena iltana eräällä Itä-Suomen sisävesikanavalla. Kanavanvartija Mikkonen ja lossari Lossi-Jussi ovat jälleen lähdössä jokakeväiselle lohenkalastusretkelleen. Jussin hedelmällinen Manta-vaimo ei pidä ajatuksesta, sillä retkillä on hintansa. “16 penskoo minä oun sen tautta rintan alla eläväks kantanna”, hän selittää Mikkosen Hilda-vaimolle. Naiset päättävät siis olla lossaamatta yhtään kulkijaa joen yli ja päästämättä yhtään laivaa kanavan läpi. Kuten arvata saattaa, illasta tulee aikamoinen soppa. Kulkijoita riittää, rakkauksia syntyy, kihlauksiakin. Tyytyväiset kalastajat palaavat saaliineen juuri sopivasti juhlimaan, kun Romppanen laivanpäällikkönä “vihkii” yhdessä jo 30 vuotta onnellisina eläneet Humu-Antin ja Lyytin toisilleen “yhen yönseudun ajaksi”. Torahan siitä heti syntyy, mutta tapausta juhlitaan kuitenkin lotjalla iloisten tanssien merkeissä. (Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)