Maa muheva

On jossain maa muheva, pilvistä voi senkin lukea. Kanat unelmoivat paremmasta maasta, tunkiosta, jossa on suuria, lihavia matoja. Kukon mielestä maailmasta ei löydy parempaa tunkiota, kuin tämä nykyinen. Pilvilinnoissa elävät kanat päättävät karata. Juonikas kettuperhe miettii vesi kielellä mehukkaita kanapaisteja. Ketut päättävät lypsää kanoja perustamalla munalan, kanalan.
He päättävät kohdella kanoja hyvin – silloin syntyy munia ja uusia kanoja – pikkuriikkisiä kanan palleroita, oikein monta mehukasta makupalaa. Ketut naamioituvat, ottavat kanat vastaan ja sullovat heidät aitaukseen. Samanaikaisesti kukko huomaa kanansa kadonneen. Hän kokoaa väkensä. “Jos ette nyt asetu aloillenne, kannustin heilahtaa ja jälki on oleva veristä”, hän jyrisee kanoilleen.Kanat, kukko ja hyvävainuinen kissa lähtevät etsimään Helttaa, Hilmaa ja Emmaa. Muheva maa oli harhaa, senhän kaikki arvaa. Kolme uneksijaa vapautetaan ja he palaavat kukkonsa kanssa tuttuun ja turvalliseen vanhaan kanatarhaan.
(Sari Tenhunen: Näytelmäluettelo 1995, SHT)